Voi mummot

Voi kun kaikki mummot olisivat samanlaisia, kun Mummo Ankka.

Olimme eilen illalla tyttöjoukolla Helsingissä teatterissa. Ja kun lähdimme sieltä takaisin Helsingin keskustaan, menimme ratikalla.
No, yllättäen siinä ratikassa tuli muutama muukin ihminen.
Ja jostain puolesta välistä matkaa, matka kestää noin kymmenen minuuttia, tuli kyytiin kaksi mummoa.

Eipä mennyt kuin hetki, kun hyvä ystäväni Kirsi jo poltti totaalisesti päreensä noihin mummoihin ja heidän kasseihin. Hän kyllä antoi mummeleille kommenttia heidän käytöstään, mutta eipä mummot korvaansa lotkauttaneet.

Miksi ihmeessä pitää änkeä ja tunkea ihmismassan läpi, kun se on yksinkertaisesti sula mahdottomuus päästä ihmisten läpi tallomatta ja runnomatta heitä.

Tämä on asia mitä en koskaan opi ymmärtämään. Ei ne muut ihmiset oo pelkkiä harhakuvia, joiden läpi voi kävellä.
Omassa otsassani taitaa olla sellainen kyltti, että kävele tästä. Koska musta tuntuu, että kun olen sellaisessa paikassa missä on vähänkin ennemmän ihmisiä, niin kaikki kävelee mun yli.
Enkä mä nyt niin pieni ole, vaikka lyhyt olenkin...