Tulihan sitten käytyä naapurissa kylässä.
Menomatka oli yhtä tuskaa ja hammasten kiristystä, ihan kirjaimellisesti.
Oli meinaan toi tuuli sen verran voimakas, että meitin paatti keikku ja vaappu silleen pikkasen mahtavasti.
Ja mähän oon tosi hyvä noitten heiluvien paattien kanssa.....
Oli muutaman kerran ihan karvan päässä, ettei tarttenu mennä kattomaan miltä sen paatin Ido näyttää lähempää.
Se puolitoista tuntinen oli aivan kauheeta, istuin melkein koko matkan silmät kiinni ja yritin pitää aamiaisen sisälläni.
No, kun päästiin vankalle maalle alkoi pikkuhiljaa elämä taas voittaa.
Kierreltiin pitkin poikin ja sitä tuli taaperrettua lähes kuusi kilometriä.
Ostoksia ei tullut tehtyä juurikaan mitään, ostin vaan yhden hupparin ja apteekista kunnon hiilitabletteja ja paikallisia matkapahoinvointilääkettä.
Kotimatka oli sitten onneksi huomattavasti helpompi, tuuli oli tyyntynyt onneksi tosi paljon.
Muutaman kerran keikutti kunnolla, mutta lonkeron siitä selvittiin hienosti.
No comments:
Post a Comment