Ötököitä ja pyöreitä vuosia

Laivalta ei juurikaan mitään kerrottavaa, olihan se laiva...
Siisti ja moderni, mutta mun mielestä yli kehuttu ei mitenkään erikoinen.

Hyttikäytävät oli merkitty hauskalla tavalla, käytävämatoissa oli ötököiden kuvia.

Me asuttiin sudenkorentokäytävällä.

Tänään oli Eläkeläisen 70 vuotispäivä.
Käytiin synttärilounaalla päivällä perheen voimin ja kyllä oli hyvää ruokaa ja sitä oli todella riittävästi.
Hyvää synttäriä vielä kerran Herra Eläkeläinen... = D

Aalloille tie käy...

Huomenna lähdetään iltapäivällä kohti Turkua ja sieltä seilaamaan Viking Linen uudella Grace-laivalla.

Laivaa on kehuttu isoksi, hienoksi, upeaksi ja ym.
Saas nyt sitten nähdä kuinka upea ilmestys se oikein on.

Perjantai-iltana rantaudutaan takaisin Turun mantereelle ja sieltä sitten kohti kotia.
Katotaan onko mitään kerrottavaa, kun palaan takaisin... = )

Lauantaita

Näin se on taas arki vierähtänyt loman jälkeen, ei niin rattoisasti.
Heti perjantaina alkoi lentsu oireilemaan ja siitähän se sitten lähti, meinaan tauti.

Maantantaina lääkäriin ja keuhkoputken tulehdus, lääkekuuri ja saikkua.
Torstaina kampesin töihin ja pärjäsin perjantainkin.
Eilinen ilta menikin sitten täysin sohvan tyynyjen väliin vajonneena horroksessa.

Tänään on ollut jo ihmismäinen olotila.
Sain jopa huushollin siivottua, oli jo vähän pakko kun en enää mahtunut villakoirien kanssa olemaan täällä.
Mukavaa seuraakin sain muutamaksi tunniksi, kun T poikkesi käymään.
Yhtään ei taas nauruhermoja koeteltu, eipä..... = D

Ilta onkin mennyt Rouva Äidin pyykkejä pessessä, hänen pesukone sanoi itsensä irti.
Joskos vielä pyöräyttäisin parit pyyhkeet Mammalle puhtaaksi.

Terveisiä Kap Verdeltä

Näistä olosuhteistä lähdettiin tiistai aamuna 29.1.2013 klo 6.35.
Räntää, räntää ja räntää...

Perillä odotti ihmeellisin lentokenttä missä olen ikinä ollut.

Kattoa ei ollenkaan, pelkkiä pressun paloja tekemässä vähän aurinkosuojaa.

Matka kentältä hotellille kesti kaikki 5 minuuttia.
Hotellialue oli itsessään todella iso ja hieno.

Retkelläkin käytiin kattomassa lähi kylää, aavikkoa ja Santa Monikan rantaa.
Kylällä ei sitten ollut niinkun mitään...

Aavikon hiekka on kulkeutunut Saharasta ja on samettista pehmeää.

Santa Monikan ranta oli monta kilometriä pitkä, pelkkää hiekkaa ja tyrskyjä.
Atlantin vesi oli tosi kylmää, ei paljoa tehnyt mieli mennä uimaan.
Varpaat siellä piti kyllä kastella.

Matka oli mukava, todella erilainen paikka ja hotelli jossa on tullut aikasemmin käytyä.
Eihän sitä tiedä vaikka tulisi mentyä vielä joskus uudelleen...