Se on uskomatonta, kuinka sitä kuumeessa näkee aivan uskomattomia unia.
Välillä vähän pelottaa tää oma mielikuvitus tai mistä nää unet nyt sitten kumpuaakin.
Viime yönä oli sellanen painajaisten maraton, ettei mitään rajaa.
Heräsin tossa puol neljän aikaan siihen, että taistelin suurinpiirtein elämästä ja kuolemasta.
Ei sitten tarvinnutkaan nukkua muutamaan tuntii sen jälkeen.
No nyt oon ollut pari tuntia hereillä ja tossa edellisessä nukkumisjaksossa oli taas mitä uskomattomapaa menoa ja melskettä.
Tällä kertaa ei onneksi ollut enää mitään painajaisia vaan muuten vaan utopiaa.....
Toisaalta kaikillahan meillä on myös pimeät puolemme olemassa. Toivottavasti mun pimeät puolet liikkuu vaan noissa mun painajaisissa.
No comments:
Post a Comment