Kotona taas

Ja näinhän se kaikki hyvä ja mukava loppuu aikanaan.
Kotona ollaan jälleen ja ihmetellään, että mitä ihmetellään.

Matkahan olisi ollut ihan täydellisesti onnistunut, jos ei taas olis tullut sitä viimeistä epäonnistumista...... no tietty parkkihallissa.....

Laukun saamisen jälkeen kipitin parkkihalliin hakemaan autoa ja siitä sitten oli aikomus nopeesti kotiin hurauttaa.
No niinhän sitä luulis....
Parkkihallin maksuautomaatti ei suostunu hyväksymään mun korttia ja siitähän se kaikki alkoi.

Olin vielä saanut N&R:ltä alelapun parkkimaksuun ja se tietty oli kotona keittiönpöydällä, sekin vielä : (

No niin siis näin tarina jatkuu:
Siinä automaatin luona kävin mielessäni läpi kaikki kirosanat mitä vaan osaan ja vissiin kehittelin myös uusia.
Eikun infonappia painamalla pyytämään apua.

- Tää kone ei hyväksy mun korttia, enkä mä saa maksettua tätä parkkia
- Mene sinne sisääntuloportin luo, sinne tulee ihminen käsimaksukoneen kanssa.
- Ai täh, missäs hiton kerroksessa se sitten on???
- No siellä mistä tullaan sisään.
- No älä.......

Eikun hissillä seikkailemaan eri kerroksiin, että missähän hitossa se nyt sitten olikaan.
Ja vihdoin kun mä löysin oikeen paikan, siellä oli miljoonan ihmisen jono. No okei ei niitä ollut kun neljä, mut jono kuitenkin.
Kylmä oli kun siperiassa ja v-käyrä oli ihan tapissa.

Enkä mä nuija edes tajunnu käydä ensin hakemassa autoo ja sitten vasta mennä sinne portille.
Joo joo, ei mitään kommentteja. Pieni blondi asuu meissä jokaisessa joskus ; )

No vihdoin kun se mummeli, jolla ei ollut mihinkään kiire, oli saanut rahastettua mut ja mä pääsin hakemaan autoa, olin jo aivan jäässä.
Mullahan oli tohon -15 asteen pakkaseen ja tuuleen ei todellakaan sopivat varusteet.

Vihdoinkin auton luona.
Voi kettu, lukot jäässä eikä lukkosulaa mukana.........
Sain kuitenkin ovet auki ja eikun matkaan ja vauhdilla.
Ja sitten taas napsahti kuppi nurin.
Enhän mä päässyt ulos sieltä parkkihallista, kun siellä oli sillä hetkellä kuusi muuta autoa jonottamassa maksamista ja ulos pääsyä.

Mulla meinas tulla itku.
Siinähän sitten kökin vielä vartin verran lisää, ennenkun mä pääsin siihen portin kohdalle ja sit se mummo meinas laskuttaa mut uudelleen.
Silloin mulla kilahti ihan totaalisesti ja mä kiljasin sille mummolle, et justhan mä hel****i maksoin tän parkin päästä mut nyt pois täältä ennenkun mä saan hepulin!!!

Jotain se jäi sinne mussuttamaan mut mä en todellakaan jäänyt kuuntelemaan sen jorinoita, vaan lähdin kotia kohden.

Matkailu avartaa, sitä tupataan sanoa.... = )