Kauppa murinaa

Voi elämä, että oli taas kammottava kokemus käydä ruokakaupassa tänään.
Ystäväni tietävät kuinka paljon inhoan ruokakaupassa käyntiä.
Jos ei olisi pakko, niin en varmaan koskaan menisi tohon kidutuslaitokseen.

No, jokatapauksessa olin siis tänään ruokaostoksilla.
Ja siellä oli yksi äiti kahden pienen pojan kanssa.....
luultavasti ne pojat olivat kuuroja.
Koska me kaikki muut jotka olimme siellä kaupassa, kuulimme varsin hyvin artikuloidut käskyt:
-Ville, haepas sitruunoita! Eikun sitruunoita, äiti tarvitsee niitä.
-Ville, älä nyt törmää kehenkään!
-Ville, mitä sä nyt... ei sinne!!
-Ville!!!!!!!

Ja oikeesti se poika ei edes tehnyt mitään väärää, vaan käytäyty varsin hyvin. Hänen pienempi veljensä kulki hiirenhiljaa kokoajan perässä ja katto mitä isoveli touhuu.

Jotenkin mä en kestä ruokakaupassa, että niille pienille ihmisille puhutaan tai siis toisinsanoen huudetaan kun kuuroille.
Tai sitten toinen vaihtoehto joka on mun mielestä yleisempi, ettei niille sanota yhtään mitään vaan ne voi tehdä mitä ne haluu tai sitten huutaa ja hillua ihan miten niitä lystää.

Mut toivottavasti Villen korvat on tottunu tohon äitin hyvään, selkeään ja varsin kova ääniseen artikulointiin... voi poika parka...